keskiviikko 22. marraskuuta 2017

paradoksi paratiisist

tuolla on satunnaisista syistä vietetty monen monta hetkeä viime viikkoina, 
bongattu pieniä valkoisia pupuja sekä alistuttu kapitalismin kärkinimiin KOSKA JOKU EI JUO ITE KAHVIA EIKÄ OMISTA SITÄ?!
(mun poski vaan näyttää ton kiehuran takia tosi pulleelta ei se oo oikeesti)
Halloween meni Infektiossa varsin mukavasti.
book, love, and quotes image
Olen saanut hämättyä yksinäisyyttä uudella kumppanilla jonka nappasin baarin tiskiltä suutuspäissäni puolihuomiossa. Ehkä paras juttu jonka oon tänä vuonna saanut aikaan.
Niitä tosin tuntuu olevan vähän -
jää hyvätkin kirjat kesken tai en jaksa tajuta niistä mitään
painajaisissa huudan muiden hahmoissa itselleni taas
miksetsä viillä ees kovempaa
Takkerrun, harhailen, tuhlaan, murrun
tyhjä valkoinen seinä, koska en tiedä edes mitkä julisteet tahdon nähdä
Niin, ja paljon mustaa vaatekaapissa, vastavärjättyjäkin
enkä osaa laittaa mitään niistä päälleni hautajaisiin
en edes mennä hyvästelemään.

perjantai 27. lokakuuta 2017

toiminta helpottuu viimeistään syksyllä

Kaveri teki mun toiveiden pohjalta mulle maailman ihanimman naulakon. 
Oon alkanut tapailla yhtä kirjoittajaa - ensimmäistä kertaa koskaan tasan sama taiteen laji intohimona. Tosin eri lempigenret mut sivuseikkoja.
Uudessa duunissakin aloitettu. Muuten kai samaa vanhaa, naapurin remppatyyppi vois yhtä hyvin hakkaa mun hermoja vasarallaan. Täytyy muistaa ostaa lisää kynttilöitä.

perjantai 22. syyskuuta 2017

surkeiden déjà-vuiden sarja

Jos olisin kevään alussa tiennyt, mitkä kappaleet soivat päässäni lukiessani kenties viimeisiä kertoja pihallani kirpakassa auringossa ja ketä miettien, olisin täysin varmasti pudonnut tuoliltani ja väittänyt vastaan; ei muuten vitussa tuu tapahtuu. Ja tässä sitä ollaan, selkä kipeänä pelkän kapean patjan päällä nukkumisesta (toki myös yksi hytissä vietetty yö teki hyvää), pianomelodiat päässä kimpoillen. Soita mulle synkintä black metallia mitä sul on kasetilla, ja mun aivot nappaa talteen sen minkä väitit olevan britneyn ainoo hyvä biisi (olet väärässä). ''Täs on aika helvetin hyvin ironiaa, näis sanois nyt ku alkaa kuuntelee, hehehe.'' Mama, I'm in love with a criminal. Niimpä tietenkin.

Paperilentokoneet

PS. RIP PÄÄ KII, OLITTE MUN LEMPIBÄNDEI.

tiistai 29. elokuuta 2017