tiistai 5. elokuuta 2014

Yön linnutkin jo uneen vaipuu, mut mä tiedän mitä mä rakastan, se on suurempi kaipuu

Elettiin isolla drivilla Puntalassa, olin ainoo muija jätkälaumassa ja helpottunut kun ekana yönä kaverini Katja siirsi telttansa lähemmäs tuhannen ja yhden yön krapulajuomineen. Noita festareita ei voi selittää, ne pitää kokea, joten jätän muistot talteen, niin paljon naurua, vedet silmissä, rakkautta ja tukahduttavaa paahtoa.
huumeita ennen aamuneljää jatkuvaa räminää alastonuintia paljaat jalat menetä tajuntas
Sitten tapahtui jotain odottomatonta, mä söin sanani, päädyin Tikkurilaan ja laskin Olli Hermannin uusia tatuointeja, kunnes varoittamatta sydän muuttuu betoniksi, ei saa itkeä nyt et itke molempien katseet kääntyy taivaalle sumeena toisiamme varoen, mikään ei satu niin paljon kuin se viha maailmaa kohtaan edelleen. Parhaimmillaan sä elät tien päällä parhaiden kavereides kanssa lapsuudenunelmaa... mutta hetki menee ohi. Lanneliikkeet, hymyjä, siitähän teidät tunnetaan. Notkea Rotta puolivahingossa, me pogotaan. Saadaan kutsu kukkaistytöiksi häihin ja lähden Apulannan eturivistä Aleksin viereen.
Eka yö kämpillä meni pizzaa tyhjän keittiön lattialla syöden, viiniä pullo liikaa ja kaksi toivotonta tapausta yhdellä sohvalla. Vantaan tähtitaivas ja Juju on ollut hyvii meille. Kaiken kaikkiaan oon lopussa ja valmis ottamaan uusiks, koska vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti