torstai 18. syyskuuta 2014

You gotta change your ways, you've been down this road before.

Kerran mä jopa hieman enemmän mietin mitä laitan päälleni. Nyt kun vielä valoisuuskin on suosinut, oon napannut muutemat asukuvat tänne blogin piristeeksi, ettei menis liian naamapainotteiseks! Eka vasemmalta oli 'laittasko tän Tavastialle kun Petran synttärit', keskimmäinen aika basic 'jes jaksan tänään liikkua kaupungille' -ratkaisu ja oikealla lopullinen the 69 Eyesin keikan look. 
Huikeeta, alankohan pitää lifestyle blogii puolivahingossa?
Mun tyyli on kyllä niin määrittelemätön etten itekään tiedä.
Teen sen sitten ironisesti. Pasilan hengessä. Ai että oon taas nauttinut tän sarjan helmistä.
Puhuttelee edelleen, ehkä muuteman kerran oon jotkut jaksot jo nähnyt mut toimii!
Now get out, out on the floor. Pari vanhaa kuvaa ylävasemmalla jotka halusin vain hyödyntää, onko-pakko-mennä-kauppaan -selfie, joko Petran tai mun nappaama tunnelmakuva Tavastialta, sisustus detail, hyvän aamun ikuistus kuistilta, ja innostus kun viikonloppuna vihdoin tuparit!! 
Nostalgia, tuo harhainen tuttu ja muunneltu olotila.
miks mä ees päädyn kattomaan näitä
hyviä ja onnistuneita kuvia juu, mutta kai ite näkee vaan ne kätketyt fiilikset.
Ja jestas, noissa kahdessa alimmaisessa, näytinpä ihan hemmetin laihalta! 
Laihahan mä olen mutta ei sitä ite tuu kelattua.
Kuvat kertoo tuhat sanaa mut mä valitsen minkä tarinan niiden takaa ees kellekään jaan.

Mä tiedän et valahtipa kevyestä lässytyksestä taas johonkin angstin ja köyhän joka-ernun-avautumis-yrityksen välimaastoon, mut oon jo tätä postausta tehdessäni päättänyt et kirjotan sen tänne.
En ihmettelis jos seuraava postaus alkais sanoilla ''olen osastolla taas'' - mutta samalla se ei oo vaihtoehto. En halua palata sinne enää ikinä ikinä ikinä.ja en mä siitä tänne kyllä kirjoittais, en viimeksikään maininnu kun jälkikäteen.

Oireita olis vaikka muille jakaa mut eipä kuullu kenellekään. Lähinnä ne kirotut painajaiset taas.
Onneksi on oma koti, jota katsoo ja miettii miten asiat kumminkin muuttuu. Vuosi sitten mulla oli yksi ystävä enemmän, ei tietoakaan terveestä parisuhteesta ja tulevaisuus täysin nollila.
Nyt mulla on koti. Ja pieni luotto tulevaisuuteen. About Ankkalammen kokoinen.
sentään uuden päiväkirjan vihdoin tuunasin.
Alunperin jotain aika köpelöitä pöllöjä oli kansissa.
Mustamaalasin ne piiloon ja luonnoskallon ja avaimen laitoin.
Simppeli tämä puoli mutta rakastan :3

PS

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Suolainen aamu.

Oon taas hereillä ennen aurinkoa. 
Ultraviolence ja tummapaahtoinen kahvi, kauppalista paperille
koska puhelin on täynnä katkonaisia lauseita.
HARDCORE | via Tumblr
Uskomattomia on päässyt käymään, neljän euron puolikorsettitoppi ja lehtitoimittajat. Mun vakio kuvanmuokkausohjelma vaan ei suostu toimimaan, siksi näin laiha kuvasaldo. Tää on kyllä just hyvä. 

maanantai 1. syyskuuta 2014

メ l ♉ l ≋ I know you hide behind your words.

 
#kutsumua
http://itskingofdisasterbitch.tumblr.com/http://itskingofdisasterbitch.tumblr.com/


 Hautaudun kaulaliinaan ja muita syksyisiä blogialoituksia. Mua on kutsuttu monilla nimillä, oon ollut monissa paikoissa, mulla on pari kirjaa ja vähän ruokaa ja tummapaahtoista kahvia.
Nauroin ääneen Rautatieasemalla, kun Aleksi ojensi mulle Fazerin sinisen.
Korvissa soi muuteman nuoren yhteishuutolaulu Espoon metsien notskipaikalta,
LIIAN LEVOTON MÄ OOOON.

L.A.M.F. lepakkomiehessä, vittuilin Otto Gruströmille baaritiskillä,
muahan ei koiteta ohittaa vaikka oisit kuka.
Ja sit se puhukin mun takana olevalle Jannelle.
Pitti, pomppimista, happi loppu. Kuulemma ihan kuin 90 -luvulla parhaimmillaan,
en kyllä ryöminyt ja kuolannut ja itkenyt tai pelännyt Rölliä.
mulla ei ole ollut kameraa mukana, nyt toimii sentään netti ja näkyy telkkari, oi tää on luksusta!

Autotallikeikka pihalla. Happivajeen jätkät on hassuja, puumat meinas vaan repii kitaristin palasiks, en oo hetkeen nähnyt niin pelokasta ja väkinäistä katsetta kenenkään silmissä :D Vaatii luonnetta toi muusikon elämä.

Kerran satuin jatkoille Masalaan, Kirkkonummelle. Pieni huvila, uima-allas ja kaikki. Koitin lepäilläkin mutta mun päälle tultiin kaatamaan bisseä ja taas mentiin, saunomaan vaatteet päällä. Veljekset niin vastakohdat, toisella pakastimessa paloina ruumiita ja profiilikuvassa kukkaseppäle päässä, toinen ei koske viinaan vaikka on ex-uniklubin basistin kaksoisolento. Mistä näitä löytyy aina mun tielle?

Hyvästi kesä, nyt se alkaa, meidän aika. 
ollakko aikuinen ja syödä vai vampyyreillä helsingin kaduilla, ei tämän pitäisi olla edes kysymys.