maanantai 1. syyskuuta 2014

メ l ♉ l ≋ I know you hide behind your words.

 
#kutsumua
http://itskingofdisasterbitch.tumblr.com/http://itskingofdisasterbitch.tumblr.com/


 Hautaudun kaulaliinaan ja muita syksyisiä blogialoituksia. Mua on kutsuttu monilla nimillä, oon ollut monissa paikoissa, mulla on pari kirjaa ja vähän ruokaa ja tummapaahtoista kahvia.
Nauroin ääneen Rautatieasemalla, kun Aleksi ojensi mulle Fazerin sinisen.
Korvissa soi muuteman nuoren yhteishuutolaulu Espoon metsien notskipaikalta,
LIIAN LEVOTON MÄ OOOON.

L.A.M.F. lepakkomiehessä, vittuilin Otto Gruströmille baaritiskillä,
muahan ei koiteta ohittaa vaikka oisit kuka.
Ja sit se puhukin mun takana olevalle Jannelle.
Pitti, pomppimista, happi loppu. Kuulemma ihan kuin 90 -luvulla parhaimmillaan,
en kyllä ryöminyt ja kuolannut ja itkenyt tai pelännyt Rölliä.
mulla ei ole ollut kameraa mukana, nyt toimii sentään netti ja näkyy telkkari, oi tää on luksusta!

Autotallikeikka pihalla. Happivajeen jätkät on hassuja, puumat meinas vaan repii kitaristin palasiks, en oo hetkeen nähnyt niin pelokasta ja väkinäistä katsetta kenenkään silmissä :D Vaatii luonnetta toi muusikon elämä.

Kerran satuin jatkoille Masalaan, Kirkkonummelle. Pieni huvila, uima-allas ja kaikki. Koitin lepäilläkin mutta mun päälle tultiin kaatamaan bisseä ja taas mentiin, saunomaan vaatteet päällä. Veljekset niin vastakohdat, toisella pakastimessa paloina ruumiita ja profiilikuvassa kukkaseppäle päässä, toinen ei koske viinaan vaikka on ex-uniklubin basistin kaksoisolento. Mistä näitä löytyy aina mun tielle?

Hyvästi kesä, nyt se alkaa, meidän aika. 
ollakko aikuinen ja syödä vai vampyyreillä helsingin kaduilla, ei tämän pitäisi olla edes kysymys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti