sunnuntai 30. marraskuuta 2014

In the dark, I can hear your heartbeat.

Päivitin blogin nimen, eli ette ole alkaneet huomaamattanne lukea uutta blogia, vaan sitä samaa seuraatte edelleen.
Kaamos on saanut musta otteen, tänään uskoakseni pahiten. Jotenkin onnistuin nukkumaan puoli kuuteen illalla. Ja vaikka hyviä juttuja on taas tapahtunut, joku pään sisäinen vipu on jäänyt ikuiseen morkkis -asentoon, vaikka en ole mitään pahoja tehnyt. Vai olenko? Miksi en kirjoita siitä mitä tein perjantaina, missä ja kenen kanssa? 

Miksi pitää aina leikkiä sillä tulella ja olla perinpohjin hämmästynyt kun kaikki onkin seuraavassa hetkessä tuhkaa, jota ei voi edes pidellä?

Eiköhän sullekin pian taas selkene se, että näillä kulmilla elää satoja torkkelilaisia jos sä älykästä keskusteluseuraa kaipaat. Me ei oltais koskaan toimittu, me naureskellaan, ja sä hätkähdät kun katsonkin sun suuntaan. 
Mistä nuortenkirjallisuuden sisältää-tuotesijoittelua-perustuu-tv-sarjaan  -kirjasta ote?
ei mun elämästä, ei mulle ainakaan noin voisi käydä.
Ja vaikka mulla luonnollisesti on ikävä kesää, valoa, värikästä luontoa, se on oikeasti kaipuu inspiraatioon ja elämäniloon, vauhtiin ja mahdollisuuksiin, joihin olisi hyvä tarttua, ei pelon pakottamana. 19.12. Nosturiin, puolen vuoden jälkeen saan jätettyä sulle hyvästiksi edes jonkun lahjan, jos uskallan. 

Valuen vuosiin vihaisiin - Mötley Crüe/Crashdïet/Hardcore Superstar jonotus  kesällä 2012 - tämä syksy. En muuten varmaankaan tee tästä vuodesta postausta. Liikaa menetettyjä kavereita ja pahaa karmaa. Kolmesataa päivää tuntuu absurdilta. Mutta muutinhan mä omilleni, löysin rakkauden ja hankin tatuointeja, päinvastaisessa järjestyksessä vain.

torstai 20. marraskuuta 2014

Ei, en ole eduskunnassa, olen reiveissä.

Helsinki 
Silloin todellisuus maksoi kuusikymppiä litra, sehän on halpaa se, 
on se.
Nykyään todellisuus maksaa kuusikymppiä gramma, sehän on halpaa se,
on se.

Kaikille saattaa olla tuttu tunne, kun kyllästyy itseensä. Osittain elän siinä tunteessa, sen vallassa ja sitä vastaan taistellen suurimman osan arjestani, usein häviten. Siksi mä olen iloinen kun voin kirjoittaa jostain ihmisestä joka kumoaa parhaimmillaan kaiken ikävän. Kukaan muu ei sais mua lähtemään monen kilometrin kauppareissulle niin helposti, kukaan ei oo samalla tavalla sekaisin kuin me, räpätään kilpaa Sairas✝:tä ja päätetään samalla aaltopituudella katsoa Toy Story keskellä yötä. tai tietenkin muut ihmiset samoin toimii, mutta mä en haluaisi lähteä etsimään tätä samaa mistään tai kenestäkään, ehkä en enää koskaan. Vaikka olin tietenkin paniikissa pienen hetken tästä äkkikäännöksestä, en mä valita siitä että mulla on toi mies tääl lemmikkinä nykyään tiheämmin. Nostaa hetkeks pois kirjojen sivuilta ja pikselimaailmasta todellisuuteen, eikä se tunnu edes pahalta. Kummallista kirjoittaa ilman tukehtumista omaan inhoonsa. Hengitän hetken helpommin ja tiedän, ettei mikään voi tuntua niin pahalta kuin kokemani päivät jolloin sorruin pahimpaan. Valittamiseen, julkisesti. Eikä edes hävetä.

amber mozo | via Tumblr 


'en syytä sinua,
kun et huomaa
miten katoan viereltäsi
kevyesti, kuin olisin jo aave

en syytä itseäni,
kun en saa näinä öinä 
nukuttua
edes vierelläsi.

ja olen sinisen viivan sisällä,
keskellä,
tietävänä.'
m.t.

(siis minä)

Sinihiuksinen tyttö 
ps. olo on zen ja se vasta onkin fucked uppia
pps. no kyllä vituttaa politiikka raivon partaalle, mikä ei oo ennen onnistunut
ja senkin halusin mainita miten omituista on kun viikossa haalistunut hiusvärikin on hupaisaa.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Kultaiset ajat tee-se-itseyden.

 rakkaus - en jaksa


Teppojen paita 1,90 kirpputorilta, kiinalaista ruokaa, väsyneitä ihmisiä on onnellisuus,
muuten onkin ollut vaan aika lujaa hajalla yksin. Silti en ota sua tänne asumaan, rakkauslaulut on omistettu jo pään sisäiselle sairaudelle. 

torstai 6. marraskuuta 2014

And you've got a triple of sixes in your head.



Lähdin lenkille 0.30 torstai-iltana, yksin pimeään metsään, koska heräsin niin todentuntuisesta ja painavasta unesta, etten olisi tahtonut loppuyönä muutenkaan ummistaa silmiäni hetkeksikään.
 Päädyin istumaan lähiseudun kerrostalon pihalle keinumaan ja katselemaan tähtiä.
 Oli niin hiljaista, kuvittelin että edes muutema muu lukisi kirjaa tai chattaisi netissä.
 Kaksi valoa koko sisäpihan puolella, toinen välkehti kuten vain televisiot välähtelevät - levottomasti.
 Hiljaisuus ei ole aina rauhaa, mulle on parempi kuunnella nyt musiikkia joka ei kosketa millään henkilökohtaisella tavalla, ei muistoja, tarpeeks älykästä ja rentoa. Sanat joista kuulee etten haluaisi tuntea tämän esittäjää, mutta ohimenevän tarinan mielelläni. Oon sun, vaikkei koskaan mennä naimisiin, oon sun.
Ultra Bra, keskustelua Suomi melankolian raiskauksesta, isä kävi kertomassa mökin kunnosta ja että söi tuolla samalla lammella aina eväät kun rakensi tuon kirkon tapulin aikoinaan.
 Huurteinen silta tuoksui täysin Linnanmäen vuoristoradalta.
💉


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Together, we create the perfect Hell.


Takana kaksi iltaa Kalliossa, ensin normi hengailua AK:ssa (ei valitettavasti Albuksen Kaartissa), sitten eilen iltakahdeksalta suoraan suihkusta kaverille viesti 'vitut, tuun Lepakkomieheen'.
Eläinten oikeuksia tukeva tapahtuma, niihin aion osallistua lisää.
Terv. eläinrakas allergikko. 


perfection

kuvat & muokkaukset (c) minä.
sorsia!! 
 
Niin, ja se Halloween... se saa oman postauksensa kun parempilaatuista materiaalia saan käsiini. Hienoimmat julhat ikinä! :3

ps. "Kaiken takana on alien."
pps. Tää mun alienfiilaus vähän kärsii kun hakusanoilla ilmestyy Gerald Wayn lisäks vitusti Tokio Hotelia. 
._.