torstai 6. marraskuuta 2014

And you've got a triple of sixes in your head.



Lähdin lenkille 0.30 torstai-iltana, yksin pimeään metsään, koska heräsin niin todentuntuisesta ja painavasta unesta, etten olisi tahtonut loppuyönä muutenkaan ummistaa silmiäni hetkeksikään.
 Päädyin istumaan lähiseudun kerrostalon pihalle keinumaan ja katselemaan tähtiä.
 Oli niin hiljaista, kuvittelin että edes muutema muu lukisi kirjaa tai chattaisi netissä.
 Kaksi valoa koko sisäpihan puolella, toinen välkehti kuten vain televisiot välähtelevät - levottomasti.
 Hiljaisuus ei ole aina rauhaa, mulle on parempi kuunnella nyt musiikkia joka ei kosketa millään henkilökohtaisella tavalla, ei muistoja, tarpeeks älykästä ja rentoa. Sanat joista kuulee etten haluaisi tuntea tämän esittäjää, mutta ohimenevän tarinan mielelläni. Oon sun, vaikkei koskaan mennä naimisiin, oon sun.
Ultra Bra, keskustelua Suomi melankolian raiskauksesta, isä kävi kertomassa mökin kunnosta ja että söi tuolla samalla lammella aina eväät kun rakensi tuon kirkon tapulin aikoinaan.
 Huurteinen silta tuoksui täysin Linnanmäen vuoristoradalta.
💉


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti