sunnuntai 30. marraskuuta 2014

In the dark, I can hear your heartbeat.

Päivitin blogin nimen, eli ette ole alkaneet huomaamattanne lukea uutta blogia, vaan sitä samaa seuraatte edelleen.
Kaamos on saanut musta otteen, tänään uskoakseni pahiten. Jotenkin onnistuin nukkumaan puoli kuuteen illalla. Ja vaikka hyviä juttuja on taas tapahtunut, joku pään sisäinen vipu on jäänyt ikuiseen morkkis -asentoon, vaikka en ole mitään pahoja tehnyt. Vai olenko? Miksi en kirjoita siitä mitä tein perjantaina, missä ja kenen kanssa? 

Miksi pitää aina leikkiä sillä tulella ja olla perinpohjin hämmästynyt kun kaikki onkin seuraavassa hetkessä tuhkaa, jota ei voi edes pidellä?

Eiköhän sullekin pian taas selkene se, että näillä kulmilla elää satoja torkkelilaisia jos sä älykästä keskusteluseuraa kaipaat. Me ei oltais koskaan toimittu, me naureskellaan, ja sä hätkähdät kun katsonkin sun suuntaan. 
Mistä nuortenkirjallisuuden sisältää-tuotesijoittelua-perustuu-tv-sarjaan  -kirjasta ote?
ei mun elämästä, ei mulle ainakaan noin voisi käydä.
Ja vaikka mulla luonnollisesti on ikävä kesää, valoa, värikästä luontoa, se on oikeasti kaipuu inspiraatioon ja elämäniloon, vauhtiin ja mahdollisuuksiin, joihin olisi hyvä tarttua, ei pelon pakottamana. 19.12. Nosturiin, puolen vuoden jälkeen saan jätettyä sulle hyvästiksi edes jonkun lahjan, jos uskallan. 

Valuen vuosiin vihaisiin - Mötley Crüe/Crashdïet/Hardcore Superstar jonotus  kesällä 2012 - tämä syksy. En muuten varmaankaan tee tästä vuodesta postausta. Liikaa menetettyjä kavereita ja pahaa karmaa. Kolmesataa päivää tuntuu absurdilta. Mutta muutinhan mä omilleni, löysin rakkauden ja hankin tatuointeja, päinvastaisessa järjestyksessä vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti