keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Grunge teens today, never lived one day at this planet same time as Cobain.

 Joined the frontcamera generation, testiotoksena Kallion baarin naistenvessasta (köh yllätys köhköh) kaukaa ylänurkasta tärisevin käsin (koska mun kädet tärisee melkein aina, en tiedä miksi) Myy, ja vertauksena ex-puhelimen parhaita kuvia - mössöä, hyvällä valoituksella ja tuurilla. 
Multa paloi myös olkkarin lamppu, ja koska siinä on koristeellinen suojus jota ei kumpikaan miehen kanssa osattu vaihtaa, chillattiin Itsenäisyyspäivä tunnelmavalaistuksessa kämpillä.
Ollaan liian laiskoja anarkisteiksi. Ja mä kammoan ihmislaumoja, väkivallan uhkaa miltä tahansa taholta ja pidätysmahdollisuutta. Onneksi kaikki ei oo kuten minä ja jotkut jaksaa laittaa kapuloita systeemin rattaisiin. Epäonneksi muutemat niistä lähti liian rajuille linjoille. Epäyllättävää. Media sotkee asiat, päättäjät sotkee asiat, mä oon sotkenu mun keittiön ja kaverisuhteet. 

En koskaan kieltäydy ilmaisesta elokuvakokemuksesta, sillä yksinkertaisesti rakastan sitä taiteenlajina liikaa. Tiistaina olin äitini ja tätini kanssa Vantaan Sanomien sponsoroimassa ennakkonäytöksessä elokuvaan Päin seinää, joka sijoittui Itä-Vantaalle.
Kärjistetty. Ontuva. Ylikireä. Kömpelö provosointiyritys pullamössöihmisille, et miettikää, ainakaan teidän elämä ei ole näin paskaa.

Onneksi löysin kirjastosta Miss Farkku Suomen, joka perustuu Kauko Röyhkän kirjaan.
Ettei menisi lopullisesti maku suomalaiseen elokuvataiteeseen, tai viihteeseen on jo mennyt. Toki sieltä klassikoita löytyy, mut mä kaipaisin jotain uutta. 
Tekisin ite, mutten päässyt medialinjalle (jep, hain leffapuolelle). t. Katkera-95.

Lasken päiviä et saan jättää bissen niille metallikehikkoportaille sun kunniaks. Aloin myös tänään itkemään kun joku näytti kaukaa päin ihan sulta, mutta katuvalossa sen hiukset oli täysin kamalat, sä osasit laittaa tukkas aina niin hyvin, kadehdin sitä heti ekana sussa kun tavattiin. 9 päivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti