tiistai 27. tammikuuta 2015

You're not punk and I'm telling everyone.

Vuosi vaihtui Espoossa, savuisessa kämpässä, vinyyleiltä Mana Manaa ja Irwiniä, lattialla patja ja tyynyjä, blues jammailua, seuraaks poliisit sua, hyvä ei muakaan, Milja ei oo tappanu ketään! Muutema raketti ja yksi suudelma riitti sopivasti. 
Aamuksi kotiin, pari päivää ja Tavastialle. Sun ei olis pitäny tappaa sitä tyttöö.
Joku sammui hetkeksi aidan ja lavan väliin. Mä olin taas paikallani, tässä mä pärjäisin yksinkin, edessä tönittävänä. Otto Grundström, hauska nähdä suakin heti alkuvuodesta, tai milloin vain. 
Ihan liian lyhyen tuntuisen keikan jälkeen hengähdystauko pöydän ääressä. Bimboläppää ja eleitä, kunnes hupsista, katseeni kohtaa Teemu Bergmanin katseen parin metrin päästä.
Moipitäämennä.
Nyt
mä luulin olevani yksinäinen, paha olo saattaisi mennä ohi muiden seurassa
Hyvä yritys, en mä enää jaksa ympärilläni ketään.
loistava päätelmä tähän hetkeen kun kaikki tuntuu kurottavan sua kohti
Suunnitellaan nähdään liikutaan tehdään eletään
mun lempisana on wasted ja tää oli toistaseks tässä
 
leikkasin myös hiukset ja värjäsin mustanruskeaksi, 
en löytänyt piiruakaan voimaannuttavaa ylpeyttä,
kärsivällisyys on pilkkasana ja kyyneleet vois pian tatuoida poskiin,
vaikka en mä ketään tapa, en edes itteeni
en

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti