perjantai 6. marraskuuta 2015

Kolinaa.

Ympärillä vain tyhjää pimeää
ennen kuolemaa, onko elämää?
Kiputyttönä kivut kotiin vie.

Synnyimme vahinkona maailmaan
Yksin joudut tietäs kulkemaan
finland, finnish, and graffiti image
finland, depression, and finnish image
finland, finnish, and funny image
finland, finnish, and funny image
Herään reilusti ennen aamuyhdeksää, nousen tuskitta sängystä, keitän itselleni teetä ja puuroa.
Normaali aamu? Itselleni lähes ennenkuulumaton harvinaisuus, ensimmäinen kenties tuhansiin aamuihin. Tutut painajaiset sentään silti pitävät tiukasti öisin seurassaan. Heräsin taas omaan ääneeni, kehon lävistävään pelkoon.
Toimin pakottamatta itseäni toimimaan, suunnittelematta joka elettä tarkkaan, miettimättä joka sanaa.
Tänään on vihdoin se perjantai. Tavataan 17.30, tutustutaan.
Sillä elämän on mentävä eteenpäin. Laina-aika on umpeutunut ja uudet sadut tarjoavat uusia tunnelmia samoihin lavasteisiin.
"Mitä sä laitat päälles, meinaatko ottaa rohkaisuryypyn?" 
"Jotain naisellista. Mä improvisoin, niinkuin aina. Kerron sulle sit joskus, mikä tässäkin oli vikana."

(rakkaus on ikuista vain valkokankaalla)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti