tiistai 12. huhtikuuta 2016

Seasons change from love to hate.


Koneeni on hitaasti, mutta ehdottoman varmasti hajoamassa, joten päätin vielä kun voin julkaista tänne joitakin muinaisia kuviani, jos en ehdi lainaamaan ulkoista kovalevyä ajoissa. Ekat kuvat vuosien takaa Tampereen Tulitikkutehtaalta, alemmat Pasilasta. Muut vähän mistä sattuu.
Dream, quote, and grunge image
Kun kuolen en tahdo sinun kärsivän, vaikka ikävä on tunteista kaunein
Tiedän että olet kotona ja turvassa
Silti pelkään että joudut liian kauas.
Sovitaanko että ole ihan lähellä
Ja että sinulle on tulevaisuus kaunis
En osaa selittää kun päivätkin lyhenee
Pitkälle päästiin vaikka perille ei koskaan
Kirjoitin sanat nämä sinulle
Eikä ne kuole koskaan.
Ainoita loistavia puolia Nurmijärvellä: Myllykoski.
Mun delffiiniverhot rulaa, ikävä kaljuilua. Eksän porukoiden luona ennen ihkaekaa Puntalaani, muistan kun A sääti jotain ja hermoilin ja otin monta huonolaatuista selfietä aikani kuluksi. 
(oonpas ollut värikkäänä liikkeellä!)
 Tämä otos tuosta muuteman viikon takaa, tahdoin sen silti tänne talteen.
Ne huippuhyvin järkätyt, upea teemaiset Halloween juhlat joiden kuvia en koskaan saanut muokattua, haha.
 Palataans tähän hetkeen. Korsolammella (joka siis sijaitsee Kirkkonummella, eikä Korsossa! Varsin hämäävää ja illuminati salajuoni jonka jotkut tietäjät voivat päätellä, että miksi tämä hämää minua nyt niin...) jäät sulivat kauniisti. Metsän tuoksu ilman hyttysiä ja muita oli miellyttävää. Sain myös pari kuvaa frendin keikalta, oli pojat kuuma keikka ja bändi kehittynyt julmetusti. Sleepless nights under the stars olisi voinut melkein kertoa jonotuksista... tai monesta muusta kesäyöstä, kun meidän levottomuus ei anna olla turvallisessa paikassa peiton alla, täytyy huidella vain maailmalla.
Faijani parvelleelta parin vuoden takaa. Kuvaa ei juurikaan muokattu.

Huomenna onkin aika palata Tampereelle. Luvassa kirppistelyä ja humaltumista. Vähän jopa harmittaa viikonlopun menot, olis ideaalia jos ei tarvis omistaa paluulippua vaan vois jäädä määrittelemättömälle tauolle näiden suuntien meiningeistä. Kevät on paljastanut toistaiseksi kaikkia kalvaavan, tukahdetun ja piinaavan levottomuuden, joka kiehuu yli allekirjoittaneellakin.
Kädet nyrkissä, katseet horisontissa, kaikki keskeneräisinä. Kuten kai kuuluukin.
Tai sit me herätään parin vuorokauden päästä jostain Nekalasta hatarin muistikuvin ja annetaan maailman jatkaa ilman meidän osallisuutta. Ehkä sitten kesällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti