perjantai 13. toukokuuta 2016

Jos he puhuisivat totta, he sanoisivat näin.

O. Grundsröm on kuvaillut runoissaan alkukesää seuraavasti: ''...ryyppääminenkin tuntuu jälleen rakentavalta.''  kadottamaisillaan, mutta ei ihan vielä ole löytänyt. 
Niinhän me kaikki aina välillä.
Korkattiin vappuna vakimesta ja puistoilukausi, oli chilliä vaikka ite olinkin edellisillan räppikeikasta aika tiloissa yhä.
 Asiaan kuuluvasti tuli törmättyä odottomattomasti tuttuihin, hukattua puolet porukasta takaisin keskustan vilinään ja astuttua nilkkoja myöten ainoaan lätäkköön muuten melko lämpimänä ja sateettomana vappuna. Ne ilmapallot ehtii aina pölliä myöhemminkin. Terveisiä kaikille taivaisiin karanneille.
Mun on vaikea kuvitella maailmaa, jossa kukaan muu kuin minä ei laittaisi aamiaismuroihinsa mehua.
 Mutta ei se toimi niinkään, että kaadetaan sekaan joka aamu väkevää mukaan 
jaksaakseen taas taistella seuraavat tunnit uudestaan ja uudestaan.
Mutta
mutta mulla on mekko joka on luotu aurinkorasva-tahroille
veljiä jotka ei anna perääntyä reissuista, vaikka kaksi aamuyöllä vastaanottamaani
tunnistamatonta sanaa, saa mut enemmän surulliseksi ja iloiseksi
kuin mikään muu niin moneen viikkoon.
VITTU
ps. ♥ äityslaki sai tarvitsemansa kannatusmäärän! hienoa ihmiset! ♥