keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Soultowns & cheap tricks.


Toteutin lempiuhkaukseni ja lähdin Tampereelle ilman paluulippua. Olin juuri herännyt kaverin kämpiltä itä-Helsingistä (vahingossa, tosiaikuiset ei lähde ryyppäämään maanantaina vaikka aurinko olisi kohdillaan ja syntynyt päivämäärälleen 21 vuotta sitten), pakkasin parin päivän takaiselta reissulta tuomani viinakset ja pari vaatetta mukaan himasta ja lähdin kohti Hervantaa. Pirkkalan saniaismetsät ja keskustan lavan hälinä ehtivät juuri tulla tutuksi, kun Juhannus tyhjensi meille sopivasti täydellisen kohdan puiston ja järven välistä. Uudet tuttavuudet saapuvatkin kohta Prideen, jos olisin saanut euron jokaisesta tyttöpususta jonka tuolla näin mulla olis varmaan varaa aika kalliisiin juttuihin.
Saatiin katsottua jotenkin kaikki Harry Potteritkin.
 Onpahan tuparit-synttärit-jne juhlistettu putkeen ja huolella.
''En mää tiä'' tarttui parin ulkona istutun illan jälkeen oikein sopivaksi omaankin suuhun.
(TÄHÄN JOKU PIKAKASSAN BIISI JOS JAKSAISIN)
Pakkaus- ja aikataulustressiä, tiedostaen paskaa budjetointia ja itse rähjäääntymistä, plus tietenkin kaiheus ja kotiin palaamisen tyhjyyden sietäminen. On tullut taas lisälastia kannettavaksi muutemasta uutisesta vanhojen paineiden lisäksi, siksi on hyvä huilahtaa myös lähempänä, katsoa läpi tutun maiseman jutellen kun Otto laulaa Alicea ja Bowieta tiistaina. Välillä myös illaksi kotiin.
Oli omituista olla blondina. Kuukauden leffasuositus: Alice through broken class. Ruoka: ylikalliit juustosämpylät. Motivaatio elämiseen: OITNB ensi kausi. Oikea motivaatio elämiseen: 404 error, try again another time.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Trampoliinitkin ruostuivat.


Veljet veivät merelle katsomaan tulevia erakoitumis-saaria, monet hyvät naurut saatiin taas ja tarkistettua omin korvin erään laulajan kyseenalaistettu keikkakunto. Pysyi sävelessä. 
Turku oli toimiva paikka piipahtaa ainakin näin kesällä, vaikka keltaiset bussit sielä toimiikin omituisesti. 
ne kaikki löytämäni runot olivat vain rakkaudesta
ja uupuneista psyykkeistä, ei mitään mystistä
niiden painosta on päiväkirjanikin kirjattu umpeen
rikotaan rankasti opitut moraalit yhdessä
ei kukaan tiedä mitä kaikkea pahaa tästä seuraa
kuuluu taudinkuvaan
 
ehkä uus lempibändi, en mää tiedä.
nää on hyvii kans:
07:42
On 6.6.2016 ja olen kohdannut viimeisen kolmen päivän sisään menneisyyteni maisemat kahdesti. 
Tahdon unohtaa, kokea paljon, parempaa, toisenlaista, niin kauan kun nuo alueet eivät tunnu edes kaukaiselta unelta.
 Ei se mua korjaa eikä muuta mitään asetelmaa. On se silti tavoite, vai mitä?