maanantai 6. kesäkuuta 2016

Trampoliinitkin ruostuivat.


Veljet veivät merelle katsomaan tulevia erakoitumis-saaria, monet hyvät naurut saatiin taas ja tarkistettua omin korvin erään laulajan kyseenalaistettu keikkakunto. Pysyi sävelessä. 
Turku oli toimiva paikka piipahtaa ainakin näin kesällä, vaikka keltaiset bussit sielä toimiikin omituisesti. 
ne kaikki löytämäni runot olivat vain rakkaudesta
ja uupuneista psyykkeistä, ei mitään mystistä
niiden painosta on päiväkirjanikin kirjattu umpeen
rikotaan rankasti opitut moraalit yhdessä
ei kukaan tiedä mitä kaikkea pahaa tästä seuraa
kuuluu taudinkuvaan
 
ehkä uus lempibändi, en mää tiedä.
nää on hyvii kans:
07:42
On 6.6.2016 ja olen kohdannut viimeisen kolmen päivän sisään menneisyyteni maisemat kahdesti. 
Tahdon unohtaa, kokea paljon, parempaa, toisenlaista, niin kauan kun nuo alueet eivät tunnu edes kaukaiselta unelta.
 Ei se mua korjaa eikä muuta mitään asetelmaa. On se silti tavoite, vai mitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti