perjantai 29. heinäkuuta 2016

Voids with benefits.

 
Tänään pitäis olla vuoden kohokohta, tavarat pakattuna, kyyti sovittuna. Mä en vieläkään tiedä miten me annettiin tän mennä tähän, enkä tunnista itseäni kuin ehkä virheistäni. Ja sinisestä väristä ympäri kylppäriä, särkevistä, arpisista ja mustelmaisita raajoista. Musta tuntuu että mun jalat vie mut pakoon taas, vaikkei mulla todellakaan olisi varaa. Ainakin oli taas hauskaa puolipogoilla räppikeikalla ja laulella hipit ei oo rautaa, vitun hipit vitun hipit vitun hipit hautaan.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Armageddon was yesterday, today we have a real problem.

dessinnoir:
“ Vampirella (#112 - 1983)
”
Minä en ole täällä, tälläinen
tätä ei tapahdu
en tunne näin, taas näin kovaa
tätä ei tapahdu
Minä en elä tässä, tätä päivien mittaista tuskaa
tätä ei tapahdu
ei tuo ole minun sydän, joka hakkaa huutaen
pelkästä istumisesta.
______

Se joka istui tuleen katsoen Steve Nicksin soidessa
ja piti sinusta hetken aidosti onnellisena kiinni,
se joka nyt värjää fledaansa takaisin siniseksi
ja lähtee kohta Kallioon katsomaan Saikkua
tää on mä, tällein mun sydämen kuuluu hakata.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Älä tapa, älä jätä henkiin.

Tuska - ainakaan festarina, heheheh - ei ole koskaan kummemmin houkutellut. Ei pahemmin käynyt mielessänikään koskaan aikasemmin, erittäin hyvin olen pärjännyt Puntalan ollen ainut pääsylipun vaativa festari viime kesät. Samalla isoin. Sitten olosuhteet kloksahtivat ja niin löysinkin itseni väistelemässä mustia rantapalloja helteessä tanssiessani Turmion Kätilöiden yleisön edustalla virnistellen. Sattuu muuten kunnolla kun voimalla sellainen 1x1m pallo hyökkää taivaalta suoraan naamaan. Heti kastuttiin kunnolla kiitos jonkun letkun josta etuyleisöä kasteltiin huolella! Kannattaa laittautua festareille. Etsä mitään hikoile tai ainakaan mun tuurilla kastu parin tunnin sisällä läpimäräksi. 
Lauantaina Helsinkiin suuntaessani meikit olivat vielä suunnilleen kohdillaan.
Keikoilta en kuvaillut, hengailtiin aina sivussa/taaempana. 

Anthrax, Fear of Domination, Children of Bodom, Ember Falls & Swallow the sun soittivat kaikki pirun hyvin. Stam1nan keikka ei muuten paranna migreeniä. Toki monia muitakin tuli nähtyä ja kuultua mutta noi jäi itselle parhaiten mieleen. Swallow the sun soitti sisätiloissa kynttilänvalossa sunnuntaina illan saapuessa. Istuin ensin itsekseni ylhäällä viileällä betonilattialla, kunnes lompakkoa läpikäydessäni ajatuksissani löysin 20€ joita en edellisillan jatkoilla tiennyt omistavani. Caragen noudettuani olivat seurueeni veljekset kyllästyneet Goiraan (ajattelen ton ikuisesti koirana geellä) joten luonnollisesti päättivät tulla luokseni pelleilemään - hyvästi jää, rauhaisa synkkä fiilistelyhetkeni. 

            Festarit päätti CoB. Kyseinen bändi kuuluu niihin harvoihin hevibändeihin joiden cd-levyjä lainasin Nurmijärven kirkonkylän kirjastosta useampaan otteeseen skidinä. Niiden kappaileiden raaka viha, riipivät kitarat, kitkerät ja piikikkäät sanat ja melodiat, ne melodiat maalasivat mun mieleen tilan, jossa kaikki ei ollut enää niin pahaa. Pahuus ei poistunut koskaan, vaan sait sen puolellesi, liittolaiseksesi. Se antoi voimaa selviytyä.

Oli siis vitun iso juttu päästä kokemaan tuo tunnelma kymmenisen vuoden haaveilun jälkeen tässä todellisuudessa. Nostalgia. Oman tien valitsemisen palkito. It's my world, you're in it, it will take you down in a minute. Ton lauseen kirjoitin isoin, huorjuvin kirjaimin yhteen Bodomin julisteeseenikin teininä. Vähän jopa vituttaa kun tuli annetua se pois. 
Kannattiko maksaa kahden päivän (la & su) lipusta 100€?
Näin niin monta esitystä niin eri metalligenren ääripäistä että kyllä.
Tässä pari havaintoa:
+ Pelkäsin joutuvani jonottamaan joka puolelle paljon pahemmin. Luonnollisesti 11 000 katsojaa muodostavat jonoja, mutta henkilökunta oli ripeää ja omalla kohdalla pääsin siedettävällä jonossa seisoskelulla. Pari kaveria oli eri aikaan eri jonoissa, heiltä tulisi varmaan muuta sanomista.
+ Suvilahti festarialueena oli positiivinen yllätys! Sijainti oli todella kätevä. Pyörätuolilla rullaavat festaroijat oli otettu hyvin huomioon. 
+ Tupakointi oli sallittu lähes kaikkialla. Itse en silti keskellä keikkaa keskellä tiivistä väkijoukkoa polttanut, kävelin mielummin hetkeksi sivumpaan. Mukavampaa kaikille.
+ Uusien bändien todistaminen livenä. Anthrax oli ehdottomasti vakuuttavin, vaikka tuttu yhtye jo vuosien takaa. Porispheressä vuonna mini-tornado ja mötleyn peruuntunut keikka kuulin jo heidän esityksensä - tällä kertaa jäin katsomaan melkein suu auki. Rautaisia mutta sympaattisia vanhoja äijiä.
- Lauantaina oli pakko istuskella ja paljon. Oma virhearviointi oli juoda jo ennen alueelle saapumista edes ne pari. Viime viikkojen stressi, jatkuva häly, kuumuus ja huonosti nukutut yöt veivät voiton. 
Saan migreenikohtauksia erittäin harvoin. Ennen Stam1naa alkoi kuitenkin tuttu päänsärky, jota hetken koitin tunnustella jos se vaikka menis pois ja sais tän keikan katottua jaa miten niin ei auta tämä räime asiaan? Karjuminen, raskaat bassot ja tuplabasarit jäi nopeasti selän taakse kun poistuttiin kohti narikkaa ja särkylääkkeitä. Siinä oli muutkin jo ihan väsyneitä, ja jatkot edessä... 
- Virgin Oilissa space outtasin jatkuvasti jos lakkasin juttelemasta. Koska en ymmärrettävistä syistä uskaltanut koskea alkoholiin, voimat sosiaalisoimiseen laskivat ja jäin tuijottelemaan ympäristöä tyhjin katsein enkä löytänyt päästäni kuin muuteman suomenkielen sanan vointia kysyttäessä. 
Miksi edes jatkettiin jatkoille?
Koska Fear of Domination julkaisi pahuksen kovan levyn ja erikoiskeikka osui sitten juuri tuohon iltaan. Tyypillistä... :D Kannatti sinnitellä, oli taianomaista. Valorengas-keijukaisia.

Junamatka oli eksoottinen. Olo oli helpotuksesta ja särkylääkkeistä johtuen erityisen terävä, tavallista skarpimpi. Muu vaunu bailasi, jauhoi khänni pashkaa tai ahmi roskaruokaa ja koitti nukkua kun meikä oli hämmentyneen fine. Olin pelännyt juuri yksin kotiin palaamista rankan festaroinnin jälkeen. Voittajafiilis etten sanoisi.

Parin viikon päästä mökkielämä kutsuu kun menin alkupostauksessa näkyvälle huivipäälle mainitsemaan faijani omistavan askeettisen mökin Kouvolan metsissä. 
ps. Tänä lauantaina Puska metal festival. Ilmainen ja omat juomat sekä vain ug-bändejä. Lähtökohtaisesti paljon enemmän mun juttu silti.