maanantai 29. elokuuta 2016

Ja niin kauan kunnes oon perillä, pysyn väkisin hereillä.

 Välillä ne normi Kalliorundit lähtee vähän käsistä ja löydätkin itsesi rintsikoissa heittelemässä vaahtoa lähes alastoman, bailaavan ja nuoleskelevan homolauman päälle strippitangolta. No, nyt on viimeinenkin frendi täysi-ikäinen, ehkä ei enää lähde noin hulluks varoittamatta. Ainakaan samalla tekosyyllä.
Oli kyllä vapauttavaa niiden parin perusnihkeän kapakan jälkeen. Vaikka yleensä diggaan niistä enemmän. Välillä vähän nuorempi seura saa itsensäkin vaihtamaan halvasta kaljasta aitoihin hymyihin ja ilon kiljahduksiin. ''elät vain kerran'' - aina
Sakari Preuss - Skipataan Kahvit (Pää Kii! cover)

Toisen kerran tanssilattia kutsui Trashdiscon muodossa. Tapahtuma oli ennen Prkl clubin tiloissa, mutta kyseisen baarin yhdistettyä voimansa Bar Bäkkärin kanssa siiryi rässi-diskoteekki Bäkkärin yläkertaan. Tulipahan tanssittua taas... Kelpo dj, jos ei pelkää heiluttaa tukkaa ja lannetta.
Tästä on hyvä ottaa parit viikonloput iisimmin. Ainakin toivottavasti.

krapula.




Pyhimys - Paranoid 12

Mitäpä mulle muuta, en ole elämäni Tylypahkassa enkä haudassa tai vankilassa muuta kuin pääni sisällä. Tunnelmat tunnelmoina ja asiat asioina.
Halloweeniksi on jo ainakin kahdet eri kekkerit, voisin huomenna ostaa muuteman uuden kynttilän. 
''Kuvittelinko olevani samanlainen kuin Floria Tosca, joka oli omistanut elämänsä taiteelle ja rakkaudelle?
Sellaisia ilmaisuja saattoi käyttää vain oopperassa, oikeassa elämässä ne tuntuivat niin valtavilta,
että ne hukuttivat todellisuuden alleen.'' - Leena Lehtolainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti