lauantai 26. marraskuuta 2016

Suomesta Juicet katoo, runoilija tervassa uitettakoon.

Sitä oltiin odotettu, silti ei voinut varautua siihen tunnemyllerrykseen. Varoituksetta taas muu maallinen haihtui kuin taikaiskusta ja katsoin sun raajojen heilumista hämärässä valossa. Kaapelitehtaan edusta huusi sulle takaisin ''SE ET MÄ SANON SUA HUORAKS ON VAAN HYVIN VAHVA MIELIPIDE'' eikä sun ilmekään värähtänyt. 
Mun ilmeeni puolestaan vakavoitui kun tajusin kuulevani yhden ehdottomasti koskettavimman kappaleen koskaan ja täysin livenä. On ollut ikävä. En jaksanut tällä kertaa muokkailla tämän enempää kuvia tänne. Sain pirun hyvää matskuu snapchattiin, osaispa vaan laittaa minivideoita tänne. Ehkä mä joskus kokeilen opetella. Big up Pyhille kun laitto tän virallisen keikkalistan julkiseen jakoon!
Tästä näen että se oli Antimateria kun lähdin tokasta rivistä vessaan, Bonossa tanssin takana juoma kädessä, sitten taisin mennä 'hetkeksi istumaan'.
Sieltä mä en meinannut enää nousta. Kroppa laitto jarrut täysillä päälle. Liikaa stressiä, lihaskipuja ja rasitusta, jännitystä. Sain kuunneltua lattialla paniikissa frendeille viestitellen loppukeikasta osan ja kun sain kyydin sovittua lähdin narikkajonoon.
Enpähän enää lähde yksin liikkeelle isoihin tapahtumiin. Ja ainakin kuulin koko setin...
Tavaroita odotettiin pieni ikuisuus - lähes kaikki järjestelyt tuolla kustiin vitun lahjakkaasti. 
Ennen Rugereita kävin vaihtamassa kuulumisia Henry's pubissa kaverin kanssa parilla tuopilla, kirjaimellisesti kahdella (2), joten alkoholilla ei ollut isoa osuutta jalat alta -asiaan. Keikalla join yhden Kridlokkin aikana ja toisen taka-osassa. Mystery remains.


tiistai 15. marraskuuta 2016

Arkiuupumusta ja Halloween 2016 part two.

Pinkeintä boolia, uv-valoja, hukkuneita kaijuttimia, tärvelty uima-allas (vain ulkoisesti), 
kiivaita keskusteluja ja raikuvaa huutoa. Doomsday bileet omaan makuuni.
Arkea.jpg
Kävin tervehtimässä kaikkia yhä elossa olevia isovanhempiani isänpäivää edeltävänä perjantaina.
Oli sangen omituista kertoa konkreettisia kuulumisia, aikaansaannoksia,
antaa omatekemiä lahjoja ja kortteja.
mä olen vuosia vaan hymyillyt kysyttäessä ja saanut ymmärtäviä, kannustavia sanoja
Tällä viikolla epäilys painaa kipeitä lihaksia joka hetki. Ajatukset syövät tekemisen ilon. Odotan vain seuraavaa epäonnistumistani. Ei tiedossa tapahtumia, jotka saattaisivat pyyhkiä itseinhoni hetkeksi tajunnastani. 
Saako 20:23 mennä nukkumaan särkylääkkeillä?