torstai 25. toukokuuta 2017

Just wait 'till you hit the rock bottom.

Luonto on taas herännyt, värjänyt maisemat vihreiksi. 
Osa illoista on olleet unohtumattoman hauskoja. Ainakin oon tehnyt hyviä ostoksia.
 Ei oo näköjään paljoo hymyilyttänyt.
Kevään ekat kunnon lehdet näin kun käveltiin aamukuudelta asemaa päin pitkin mutkikasta sivutien vartta, auringossa paljon puhuen ja sä jatkuvasti vähintään puoliks ojassa. Oltiin nopeita, kysymättä mitään kaadoit lisää juotavaa teidän kämpillä seiskan aikaan - myöhästyttiin junista kun jäätiin juomaan suoraan pullosta viinaa sillan alle. Paskimmat ja viimeiset bileet siinä lokaatiossa. Kiitti J, ilman sua paniikkikohtausten ja päivittäisten kyynelten paluu olis ollu paljon, paljon inhottavampaa.
 En tahdo kirjoittaa ylös paljoa, jos osan asioista sais pyyhittyä väsymyksen mukana pois, sumuun, etten taas muista tätäkään aikaa kohta kunnolla. Tänä keväänä mä en ole rakastunut.
just–space:
“The original nine. js
”
Luen Fight Clubia, muistaakseni toista kertaa, tai ensimmäistäkin.
Ne pari Pellen kirjaa saa odottaa kunnon paahtavia helteitä. 
Rikokset, ilkeys, kuolema ja katkeruus sekä kuiva, raastava huumorikerronta puhuttelevat. 
Millaisia kirjoja tullaan kirjoittamaan 2010 -luvun puolivälistä loppuun kertovasta ajasta?
Lukeeko niitä kukaan enää paperilta?
Jääkö tänne edes torakoita vaeltamaan maan raoissa?
Kukaan tuskin pystyttää patsaita pelastajallemme lähiaikoina,
 joten mä nostan katseen omista ongelmista ja suuntaan sinne missä rokkiin uppoutuneet runoilijat juopuvat ja soittavat kappaileitaan joita mä varovasti palvon enemmän kuin yhtään miestä tai naista. Taitaa olla parempi näin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti